perjantai 25. lokakuuta 2013

Obituary

Tulen pimeästä. Taskulampun keilassa pisarat leijuvat äänettöminä valoina – kun puhallan, minustakin tulee usvaa. 
Jokaisen pellon keskellä on pihlaja, joka jakautuu kahdeksi. Tässä tarinassa toisen puolen täytyy aina kuolla. Puu loistaa etäistä valoa, puhuu kaukaisista asioista, meille ymmärtämättömille. Ympärillä sumu nousee kadonneista haudoista; myyrät linnut päästäiset sammakot kyyt puhuvat hiljaa, kukaan ei kuule heitä. Ajotielle jähmettyneet olennot kyhjöttävät katsomatta, ikään kuin liikkumattomuus olisi loukkaamatonta, puhumattomuus suojaa. 
Ojanpenkalle jäänyt kissa katoaa kesällä parissa viikossa. Luonto ei jätä ketään. Ensin hajoaa aina pää, se kuva on totta. Viimeisenä hännän kaari on surullinen suu: muisto siitä jää laonneeseen ruohoon. 
Jonain päivänä valo silittää sen auki.

_

torstai 6. kesäkuuta 2013

Valotuksia

Yhtäkkiä pimenee, pisarat naputtavat ikkunalautaa merkitsevästi. Harmaa tropiikki hukuttaa pihan, metsän, näkymättömiin haalenevan tien. Sijaitsemme mustavalkoisessa valokuvassa, keskellä iltapäivää. Näin arkinen verho kiskaistaan. Pilvi ottaa kuvia rätisevänä sarjana, matalan murinan renkaat laajenevat vertikaalisessa vedessä. Tässä kuvassa koivujen rivi kumartaa etelää kohti. Niin viileä ja hiljainen astuu sisään, sanoo –

_

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Vuosipäivä

Sinä päivänä runot katkesivat. Tuli puhelu, keuhkoista lyöty ilma. Vuosia myöhemmin otan kynän, vastuun, tämän muiston. Otan sinut luokseni tähän. Pidän päivää sylissäni kuin palloa – ojennan kohti, se hehkuu sinulle. Se on viesti. Yhteinen murhe sanojemme väleissä; hengityksen ajan kaikki lepää. Tässä on tyven, lämmin kohta kylmässä vedessä. Olemme yhdessä siinä, hetken, aivan paikallamme.

--------------------------------------------------
Tämä on sinulle, jonka kohtasin tänään. Tiedät kyllä.