perjantai 10. elokuuta 2012

Leikki


Leikitään,
että tämä talo on minun
ja ullakko on varattu auringonvalolle läpi lasikaton –
että kristalliset lamput heijastavat prismoja portaikkoon
ja ikkunat ovat avoimia kuin silmät,
ovenpielet ehjät ilman ovien sulkeutuneita suita. Leikitään,
että tässä kaupungissa voi kulkea ilman sateenvarjoa
koska valo paistaa pilvien läpi ja vesi haihtuu ennen kuin osuu maahan.
Leikitään, että lammet ja järvet vain ovat;
ne virtaavat kuin peilien hopeat
silmukkakylkisten kalojen lomassa.
Rannoilla kalastajat onkivat kirkkaanvihreitä oksia,
lumpeita, simpukoita
jotka hellivät helmiään kuin lapsia
ja luopuvat niistä yhtä kevyesti. Leikitään, että ilo
on omaisuutta, iho koskettamista varten
ja unet alati soivia lauluja, värikkäitä kankaita kesien pyykkinaruilla.
Sirkus on kaupungissa joka päivä
eikä liekoihin ole sidottu norsuja eikä hevosia
vaan niistä pitävät kiinni ihmiset, jotka eivät vielä ole oppineet päästämään irti.
Leikitään, että kellot helisevät puissa kun rakastuneet kulkevat ohi:
pienten tiukujen aallot koko kadun matkalla –
että tango soi keltaisten ja punaisten talojen kadunkulmissa
ja vihreiden ja turkoosinväristen kulmissa soi blues.
Iltaisin sammakot ja heinäsirkat
kerääntyvät puiden oksille ja räystäille, ja hämäränsinisessä
jokainen saa tanssia, molemmilla vasemmilla jaloilla.

 _

4 kommenttia:

kukkis kirjoitti...

Ihana! Tämä pätkä on suosikkini:

Leikitään, että lammet ja järvet vain ovat;
ne virtaavat kuin peilien hopeat
silmukkakylkisten kalojen lomassa.
Rannoilla kalastajat onkivat kirkkaanvihreitä oksia,
lumpeita, simpukoita
jotka hellivät helmiään kuin lapsia
ja luopuvat niistä yhtä kevyesti. Leikitään, että ilo
on omaisuutta, iho koskettamista varten
ja unet alati soivia lauluja, värikkäitä kankaita kesien pyykkinaruilla.

Ohari kirjoitti...

Aah, mikä tunnelma, ihana. Minä tykkään tangoista ja blueseista kadun kulmissa erityisesti.

Kristian kirjoitti...

Kiva että laitoit tämän esille. En muista olenko sanonut tästä mitään fiksua, mutta nyt luettuna tuntuu siltä että unelmat ovat mahdollisia ja elämässä todella on jotain lohdullista, että raja pettymysten ja onnen välillä on hiuksenhieno ja itsensä huijaaminen on suhteellista. Sadunomaisuus toimii: tässä ei ole mitään naiivia tai sentimentaalisuuteen kaatuvaa.

Wilhelmiina kirjoitti...

Kiitos, kiitos, kiitos! (Jokaiselle omansa.) :)

Kuinka kauniita palautteita.