Vuodet käyvät meidän ylitsemme

Autioituvat kodit, joiden katonnurkkiin
pesivät hämähäkinseitit ja sanattomuus
muuttuvat rapistuneiksi ja yksinäisiksi.
Iltojen pimetessä ne hämärtyvät näkyvistä,
katoavat valaistujen ikkunoiden varjoon.
Kun lämpö ja ihmisenhaju haihtuvat seinähirsistä,
talot alkavat kaivata metsää.

Lapset löytävät huoneisiin unohtuneet menneisyydet,
____________________ seisovat hetken oviaukoissa
mykkinä vatsaansa käpertyneestä tunteesta
jolle eivät löydä sanaa silloin, tai koskaan.
Lasten jälkeen tulevat muut, he
jotka syövät yksinäisiä taloja kuin termiitit
(vain nopeammin)

ja lopulta metsä muuttaa sisään, asettuu taloksi.
Kun juuret syleilevät keittiökaappeja ja
valo ajelehtii makuuhuoneissa kuin kesäpäivän loputtomuus,
enää tuuli sivelee tapettien, verhojen kuvioita –

tulee kulmistaan hapertunut muisto:
että joku joskus kosketti näitä kaiteita
sunnuntaina aamulla
__________________ ilosta
metsän jälkeen, ennen metsää.