lauantai 26. marraskuuta 2011

Vuodet käyvät meidän ylitsemme

Autioituvat kodit, joiden katonnurkkiin
pesivät hämähäkinseitit ja sanattomuus
muuttuvat rapistuneiksi ja yksinäisiksi.
Iltojen pimetessä ne hämärtyvät näkyvistä,
katoavat valaistujen ikkunoiden varjoon.
Kun lämpö ja ihmisenhaju haihtuvat seinähirsistä,
talot alkavat kaivata metsää.

Lapset löytävät huoneisiin unohtuneet menneisyydet,
____________________ seisovat hetken oviaukoissa
mykkinä vatsaansa käpertyneestä tunteesta
jolle eivät löydä sanaa silloin, tai koskaan.
Lasten jälkeen tulevat muut, he
jotka syövät yksinäisiä taloja kuin termiitit
(vain nopeammin)

ja lopulta metsä muuttaa sisään, asettuu taloksi.
Kun juuret syleilevät keittiökaappeja ja
valo ajelehtii makuuhuoneissa kuin kesäpäivän loputtomuus,
enää tuuli sivelee tapettien, verhojen kuvioita –

tulee kulmistaan hapertunut muisto:
että joku joskus kosketti näitä kaiteita
sunnuntaina aamulla
__________________ ilosta
metsän jälkeen, ennen metsää.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Valosta

Neljän jälkeen kohoaa purppura, tulioranssi
savunharmaa luutii taivasta kuin marras;
__sumukuu, sydänkuu, unikuu.

Vien koiraa ulos tai se minua
ja meihin kohoavat kuusten varjot:
vedenhorros pimeässä, jääkuoren alla
nyrkissä käsi, mieli

kaikessa hiljaisuudessa
täytän purkit ja laatikot tuikuilla,
tiu’uilla –

odotan kuin kukkasipuli
valkenevaa

___