sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Avain

Lehtiaukeaman sivu on täynnä mustareunaisia kasvoja, kuolleet hymyilevät kuin eilen. Taas 77 uutta syytä pelätä naapuriaan, sitä hiljaista. Ensimmäinen kuopataan valokuvaajat saattoväkenään, lehdessä puhutaan levosta; mutta levottomat makaavat vielä kylmäkaapeissaan, kännykät pirisevät muovilaatikoissa: Oletko kunnossa? Miksi et vastaa? Paha viedään aina lopulta pois, avaimet hukataan. Olemme valmiita kantamaan silkkityynyllä odottavan luodin sankarille, jolla on työkalu ja tahto poistaa lähimmäisen silmissä häiritsevä vieraus. Luotiin on kaiverrettu nimi, kerta kerran jälkeen uusi. Toivomme, että se riittää vielä joskus. Tässä hämärässä emme voi katsoa peiliin. Pimeissä betonikammareissa on ajatuksille edelleen valitettavan paljon tilaa, mutta emme silti tapa heitä sähköllä emmekä pistoksin; olemme inhimillisiä, nukumme päänalusena kostonhimo, riittämättömyys – uneksimme siitä, miksi emme halua tulla.