maanantai 4. huhtikuuta 2011

Omistuskirjat

Elät perheidylliä, odotat milloin se tapahtuu: menetät lapsesi, vaimosi lähtee jonkun paremman matkaan – kiltimmän, tai tasaisemman. Talosi perustukset ovat yhtä vakaat kuin uskosi lainakorkojen nousuun, silkka toivo ettei sittenkään, annat pettymyksen iskeä palleaan aina uudestaan. Vannot, ettet seuraa talousuutisten käyrää enää huomenna, otat lisää vatsalääkettä. Olet valmistautunut hetkeen, jona talo vedetään altasi, pihaa haravoivat jotkut muut, vakavaraisemmat tai toiveikkaammat: joudutte muuttamaan vuokraneliöön, vaimosi katsoo sinua tutkivasti yhä useammin, tunnet muuttuvasi itsekin kulmikkaaksi. Milloin tahansa. Juhlit tyttäresi syntymäpäivää, vilkuilet pöydän yli uutta päiväkodin naista, hän ottaa salaattia tiukassa paidassa. Laskelmoit, vieläkö onnistut jatkamaan vuoden pari ennen kuin muutut osa-aika-isiksi: tuot lapsia kotiin lomilta vanhaan taloosi, huomioit räystään ja vyötärön rappeutumisen tyytyväisyydellä. Autossa lastesi uusi äitipuoli yrittää olla se, mitä vaimosi ei vain ollut; sinä et ollut sellainen mies, joka olisi löytänyt sen hänestä.