torstai 8. toukokuuta 2008

---

--

Unen valo kaartuu kupoliksi värisevien talojen ylle
me kohtaamme sellaisina kuin emme voineet olla
toisillemme, tai itsellemme

Nämä aamut laahustan läpi iltapäivien, joissa
vaivoin pyykätyt pilvet roikkuvat taivaalla lakastuneina,
sanat kostealla kartongilla akvarelliväreistä sekoitettua ruskeaa

pinnan alla toiveiden karheat lohkareet
– viettää nyt elämänsä korjaten korvaamatonta
ja että kaikki on rikki jo valmiiksi,
sen tunnistaminen jokaisissa kohdatuissa kasvoissa

Rahisevat nuotit gramofonissa, savikiekon
sointi kuin kuiskaus suljetuille silmäluomille. Se on adagio,
muiston etäisyys kasvaneena vuosienpainoiseksi ikäväksi
minä annan sille sinun nimesi


--

8 kommenttia:

kukkis kirjoitti...

Erityisen huikaiseva kohta minun mielestäni on tämä:

pinnan alla toiveiden karheat lohkareet
– viettää nyt elämänsä korjaten korvaamatonta
ja että kaikki on rikki jo valmiiksi,
sen tunnistaminen jokaisissa kohdatuissa kasvoissa


Karheat lohkareet on upea, omaperäinen kielikuva! Kun ne lisäksi ovat pinnan alla, ne suorastaan avaavat maisemia. Minulle rannikon asukille tulee mieleen kallioinen merenpohja, joka voi kätkeä mitä tahansa. ja että kaikki on rikki jo valmiiksi - tämäkin on hienosti kuvattu, tuttua ja toivottavasti ohimenevää, mutta siitähän ei voi koskaan olla varma.

Tässä "säkeistössä" on joka tasolla hienoa sidosteisuutta, sanat sopivat yhteen sekä merkitykseltään että äänneasultaan ja ovat yhdessä enemmän kuin osiensa summa.

En nyt osaa tämän koherentimmin sanoa mitään. Koko runo on valtavan hieno monella tavalla, jään sitä makustelemaan. Kiitos runosta!

maahiska kirjoitti...

Kaunista ja haikeaa, kiitos tästä. Luen vielä moneen kertaan.

Ilahdutti tuo "vaivoin pyykätyt pilvet" - mistä ihmeestä keksitkin!

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Kauniita sanoja hienossa järjestyksessä. Tykkäsin.

Wilhelmiina kirjoitti...

Oi, kiitos ihanista palautteista. :)

helanes kirjoitti...

Pyykkärihän tuo kai onkin, tuskin kuitenkaan pilvien.

Careliana kirjoitti...

Minäkin lumouduin tästä kovasti!

Muskeli-Netta kirjoitti...

Hienoa. "Sanat kostealla kartongilla akvarelliväreistä sekoitettua ruskeaa" pani erityisesti ajattelemaan.

Anonyymi kirjoitti...

Kaunista,
Kiitos!

Zoe