keskiviikko 16. huhtikuuta 2008

Idylli

Omakotitalossa ja rivitalossa on piha. Pihassa kasvaa orapihlaja-aita, perennapenkki, punainen viinimarjapensas – omenapuu ja koivuja, jos on tilaa. Syksyllä haravoidaan. Tämä on oikein. Asvalttitiet pidetään kunnossa, jotta uusiautoiset pankkivirkailijat pääsevät aamuisin tiskin taakse myöntämään ja kieltämään lainoja johtajan leimalla. Taiteelliset mustalaiset myyvät kauniita pitsiliinoja torilla, laulavat Hämyslavan tanssilattian täyteen – kaupassa käyvät koristeellisissa puvuissaan potentiaaliset myymälävarkaat. Näin harjoitamme suhteellista maantiedettä. Työpaikka on oltava, siitä lähtee yhteisöllisyys ja moraalinen selkäranka. Pitsiverhot heilahtelevat kotipihoilla: taas se kissa on lasten hiekkalaatikolla, soita naapurille. Alkoholismi on ok seurassa muttei yksin. Ylipäänsä yksin ei saa jättää, varsinkaan yksityisyyttä haluavia: eristäytyminen ei ole tervehenkistä. Lasten tupakointi, siinä on vapaan kasvatuksen tulos. Noilta pummeilta on kai turha kysellä puolueen jäsenkorttia, saati työhalukkuutta. Eronneet hipit asuvat kerrostaloissa, jättävät polkupyöränsä ja lastenvaununsa rappuun, jossa leijuu ainainen paistetun makkaran ja sätkien käry. Kakarat rikkovat Helkamien kissansilmät – nuo tuskin käyvät saunavuoroilla. Eivät edes tervehdi naapureita.

maanantai 7. huhtikuuta 2008

Talo

Ikkunalaudalla istuu hiiri. Se tuijottaa mietteliäästi ulos. Verhot kaartuvat repaleina, tuuli virisee lasin kivenmuotoisesta reiästä. Kuuset ovat valloittaneet pihan takaisin, voikukat nurmikon, perunapelto kasvaa kalliota ja heinää. Maljakon sirpaleet on siivottu pois, sohva kannettu autoon, auto karannut asvalttiteitä. Hiiri asuttaa alakertaa yksin, vintillä roikkuvat lepakot ja ampiaiset, pihamaalla lähestyy metsä. Valo karkaa ikkunasta sisään, se ei asu täällä, tulee käymään ääneti, kuin varkain.