sunnuntai 20. tammikuuta 2008

Olisko tää nyt sitä interblogistisuutta?

Tulipa mieleeni. Kertokaa te minulle, mistä haluaisitte juuri nyt lukea. Minä yritän kirjoittaa teille.

perjantai 18. tammikuuta 2008

Kukkasia!

Sain tällaisen hihkuhienon kukkakimpun - tai siis montakin. :) Kimpun antoi minulle maanantaina (nyt vasta huomasin - missäköhän olen ollut taas koko viikon?) kirjoittajatoverimussukka Annareetta, sekä tänään (tai no täsmällisesti otettuna eilen) Kukkis, joka on juuri sellainen kaunis, viisas ja lempeä henkilö kuin joidenkin satujen sankarittaret. Ja lisäksi sain kukkia toisaalla, mutta se onkin jo toinen tarina. Nämä ihanat tyypit aurinkoistivat tämän pimeähkön talvisen (talvisen? No jaa...) yön niin että suorastaan häikäisee. Kiitos. <3

Minä haluan antaa kukkakimpun blogitovereilleni superlatiiviselle Susienne-munmolle, nallekarhutyttö Asarumille, toveri Annareetalle (kyllä sinne vielä mahtuu!), ihanalle Kukkikselle (kukkia ei voi olla koskaan liikaa), henkiystävälleni Hurtan Heimolle, Ilonalle jolla on ehkä kaunein kuulemani lauluääni, Hetkien LL:lle, ajatteluttavalle Kirstille, sekä runollisille blogeille Horisontissa majakoiden epileptinen välke, Sanojen takana ja Harvennettu arpi. Aika monta blogia jäi mainitsematta, vaikka annoinkin jo yksitoista kimppua (olen kapinallinen ;). En velvoita ketään lähettelemään näitä eteenpäin, ellei huvita. :)

Kiitos hihityksistä, nauruntyrskähdyksistä, alakulosta, elämyksistä ja kaikesta mitä matkalta löytyy.

tiistai 15. tammikuuta 2008

Leikitään

Leikitään, että
tämä talo on minun
ja ullakko on varattu auringonvalolle läpi lasikaton –
että kristalliset lamput heijastavat prismoja portaikkoon
ja ikkunat ovat avoimia kuin silmät,
ovenpielet ehjät ilman ovien sulkeutuneita suita. Leikitään,
että tässä kaupungissa voi kulkea ilman sateenvarjoa
koska valo paistaa pilvien läpi ja vesi häviää ennen kuin osuu maahan.
Leikitään, että lammet ja järvet vain ovat
ja ne virtaavat kuin peilien hopeat
silmukkakylkisten kalojen lomassa.
Rannoilla kalastajat onkivat kirkkaanvihreitä oksia
lumpeita, simpukoita
jotka hellivät helmiään kuin lapsia
ja luopuvat niistä yhtä kevyesti.
Leikitään, että ilo on omaisuutta, ihot koskettamista varten
ja unet alati soivia lauluja, värikkäitä kankaita kesien pyykkinaruilla.
Sirkus on kaupungissa joka päivä
mutta liekoihin ei ole sidottu norsuja eikä hevosia
vaan niistä pitävät kiinni
ihmiset, jotka eivät vielä ole oppineet päästämään irti.
Puissa helisevät kellot kun rakastuneet kulkevat ohi:
pienten tiukujen aallot koko kadun matkalla.
Tango soi keltaisten ja punaisten talojen kadunkulmissa
ja vihreiden ja turkoosinväristen kulmissa blues.
Iltaisin sammakot ja heinäsirkat
kerääntyvät puiden oksille ja räystäille, hämäränsinisessä
jokainen saa tanssia, molemmilla vasemmilla jaloilla.